Yöpyminen ja patikointi Alta-Kanjonilla
Alta-Kanjoni sijaitsee Pohjois-Norjassa, nimensä mukaisesti lähellä Altaa. Suomesta tullessa ja Koutokeinon kautta ajaessa kanjonille kääntyy tie ennen Altaa, kohti Gargiaa. Tätä tietä ajetaan noin 16 kilometriä, kunnes tulee eteen pysäköintialue, josta alkaa pieni hiekkatie. Hiekkatien alussa on puomi, mutta oletan sen olevan kesäaikaan auki, niin kuin se oli nyt. Hiekkatie jatkuu tunturin laelle asti, josta löytyy parkkitilaa. Heti parkkitilan yläpuolelta lähtee reitti kanjonille.
Alta-Kanjonille pääsy
Reittejä ei ole merkitty, mutta polut ovat selkeästi näkyvissä eli eksymisen vaaraa ei pitäisi kovin helposti olla, ainakaan silloin kun näkyvyys on hyvä. Valittavana on noin 4 ja noin 7 kilometrin lenkit, nämä haarautuvat toisistaan pienen nousun ja laskun jälkeen. Oikealle lähtevä on pidempi ja vasemmalle lähtevä on lyhyempi reitti. Kanjonille pääsee myös ilmeisesti toista reittiä, mutta siellä ei ole valittavana kuin yksi 7 kilometrin reitti.
Valitsimme lyhyemmän reitin eli käännyimme vasemmalle, heti käännöksen jälkeen näkyi ensimmäinen kaunis pieni putous ja veden kohina kuului reitille selkeästi. Olimme liikkeellä loppukesästä ja oli ollut kuivaa, joten polut eivät olleet märkiä missään kohden. Sateiden jälkeen ja keväällä on varmasti märempää ja liukkaampaa.
Alta-Kanjonin polku ja näkymät
Käännöksen jälkeen oli polku menosuuntaan laskevaa, mitä alemmas päästiin ja mitä enemmän oltiin puiden keskellä, sitä enemmän ilmestyi hyttysiä ja mäkäräisiä. Niitä oli niin kiitettävät määrät, että muutamaa kuvanottamista lukuunottamatta emme juuri jääneet paikalleen maisemia ihailemaan.
Kanjoni avautui tätä polkua kulkiessa vasemmalle puolelle. Ohitimme muutamia nuotiopaikkoja, jotka oli valittu hyvien näköalojen kohdilta. Itse emme tällä kertaa tehneet tulia, sillä ötököiden määrä koetteli jonkin verran allekirjoittaneen mielenrauhaa. Kanjoni näkyi kauniisti ja se oli vaikuttava näky kokonaisuudessan.
Vaikutavuutta lisäsi iso haukka, jonka näimme ja kuulimme moneen kertaan.
Yöpyminen Alta-Kanjonilla
Varsinainen parkkipaikka oli aika täynnä autoja, joista oli näytti olevan jäämässä yöksi. Päättimme siirtää oman automme hieman alemmas tasaiselle kalliolle, josta oli hienot näkymät. Yövyimme siis autossa, jonne mahtui mainiosti 110cm leveä aj200cm pitkä futoni.
Ilta meni ruokaa tehdessä, teetä juodessa ja maisemia ihaillessa. Ihan sama minne käänsit pään, aina näkyi karua, mutta kaunista kalliota ja pieniä puita. Alhaalla lähellä meitä oli koski, jonka kuohuntaäänet kuuluivat leiripaikallemme. Myös tasaisesti kuuluva kilkatus kertoi porojen olevan lähellä. Seuraavana aamuna, kun teimme lähtöä, jäimmekin hetkeksi saarroksiin kun satoja poroja sisältä lauma rynnisti tielle ja leirimme lähelle ollessaan ohikulkumatkalla.
Hyttysverkko sovitettiin toisen takaikkunan eteen, että saimme ikkunan auki. Tuuli ei juuri näihin öttiäisiin auttanut, joten hyttysverkko oli äärimmäisen hyvä olla olemassa. Pieni sadekuuro yllätti, kun olimme jo siirtyneet sisätiloihin, mutta se ei juuri aiheuttanut toimenpiteitä.
Gargiasta lähdimme kohti Altan museota.