Äkässaivo on paikka, joka saa olon tuntumaan pieneltä, hyvällä tavalla
Matkalle Äkässaivolle ajattelin valkoista poroa, miten en ollut koko matkani aikana sellaista nähnyt ollenkaan. Ja noin minuutin myöhemmin, sellainen kirmaa autoni edestä, tämän on pakko olla hyvä merkki. Saivokierroksen alkupuolella törmään vielä kahteen täysvalkoiseen poroon, miten ne ilmaantuivatkin heti ajatukseni jälkeen?
Äkässaivo
Alkuun vähän faktaa: Äkässaivoon pääsee tutustumaan Saivonkierroksella. Se on hiukan Muonion puolella, mutta Äkäslompolosta on sinne matkaa vajaat 15 kilometriä, parkkapaikka löytyy Aakenuksen tien varresta. Äkässaivo ja sen rannalla sijaitseva seitakivi ovat jo nimiensäkin perusteella saamelaisten muinaisia pyhiä paikkoja.
Saivojärvien ajateltiin olevan pohjattomia tai kaksipohjaisia, joka tarkoitti sitä, että järven pohjasta pääsi toiseen järveen tai jopa todellisuuteen. Toisella puolella uskottiin elävän haltijoita ja saivokansaa ylösalaisessa maailmassa.
Seitakivi on saivojärveä vastapäätä ja sitä ei voi olla huomaamatta. Korkeimmillaan se on 30 metriä korkea ja noin 10 metriä leveä. Äkässaivon alue on muinaismuistoaluetta ja suojeltua metsää (Luontoon.fi).
Äkässaivo ja perinteet
Koska olen ollut jo vuosia kiinnostunut suomalaisista perinteistä ja elämäntavoista, suhtaudun tällaisiin vanhoihin voimakkaiksi ja pyhiksi määriteltyihin paikkoihin tietynlaisella kunnioituksella. Nykyelämän kiireen ja ajattelemattomuuden maailmassa tällaisten paikkojen merkitys korostuu ja samalla korostuu kaikki se turha, jolla ympäristömme ja kulttuurimme on täytetty.
Jos tiedostat kierrokselle lähtiessäsi, että olet menossa paikalle, jolla on pitkät perinteet, uskon, että sinullekin tunnelma on erilainen kuin jossakin ihan tavallisella luontopolulla. Jos annnat muutaman ajatuksen niille ihmisille ja sille kulttuurille, joka on vuosia ennen sinua kunnioittanut luontoa ja pyrkinyt elämään sen kanssa sopusoinnussa. Ehkä löydät sisältäsi sen pienen muistijäljen tuosta maailmasta ja ajasta, jossa olimme yksi osa luonnon kiertokulkua.
Pyhän paikan ja sen perinteiden kunnioittaminen voivat vaikuttaa siihen, miten Äkässaivoa lähestyt ja paljonko koet tarpeelliseksi puhua juuri sen kohdalla.
Ihmisen pienuus
Äkässaivo on niitä paikkoja, joissa saa todella tuntea olonsa pieneksi. Seitakiveä katsellessa ja paikan energioihin hiljentyessä mieleen tulee väkisin se, mitä kaikkea tuo kivi onkaan kuullut ja nähnyt. Ja kuinka kauan se on seissyt tuossa paikallaan, miltei muuttumattomana. Miten lyhyt on ihmisen elämä siihen verrattuna.
Millä on merkitystä ja millä ei? Miksi olen täällä? Miksi me olemme täällä? Hetket saivolla saavat olon samaan aikaan tyhjäksi ja täydeksi. Tarvitseeko minun ymmärtää edes.
P.S Seuraavalla kerralla, kun tiedät lähestyväsi vanhaa pyhää paikkaa, pysähdy hetkeksi ja käänny sisäänpäin, kuuntele ja keskity siihen mitä pintaan nousee. Saatat yllättyä.
Palaa kotisivulle tästä
Lähteet:
Luontoon.fi
Samu Paulaharju, Lapin muisteluksia, 1922